keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Jännittävät huomenlahjakuvaukset

No mutta hei! 

Täältä huutelee 3,5 viikon päässä avioituva morsian kuukauden jatkuneen blogihiljaisuuden takaa. Hiljaisuudelle on syy: ihan hirmuinen KIIRE. En ymmärrä miten voi olla mahdollista suunnitella häitä 2 vuoden ajan, ja siitä huolimatta joutua kiireen yllättämäksi. Viimeksi kirjoittelin tänne polttareistani, ja sen jälkeen on tapahtunut hääjärjestelyiden suhteen aivan älyttömän paljon. Tänään haluaisin kuitenkin keskittyä yhteen aiheeseen, ja kertoa siitä, että miltä tuntui astua täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle...

Tänään aiheena on siis huomenlahjani Killianille. En ole blogissani käsitellyt aiemmin huomenlahja-asioita, sillä olen ollut aivan ulalla koko aiheesta. Huomenlahja käsitteenä tuli minulle tutuksi hääjärjestelyiden aikana hääryhmistä. (Mitä sitä ihminen ei oppisi hääryhmistä) Huomenlahja on alunperin ollut aviomiehen tuoreelle vaimolleen antama lahja, jonka tarkoituksena on ollut huolehtia vaimon taloudellisesta tilanteesta mikäli hän jäisi äkillisesti leskeksi. Tämänkaltainen merkitys huomenlahjalta poistui kun aviopuolisot saivat avio-oikeuden toistensa omaisuuteen. Nykypäivänä torppien, lehmien tai metsäpalstan sijaan moderni aviomies lahjoo hääpäivän jälkeisenä aamuna tuoretta vaimoaan koruilla, kelloilla tai muulla vastaavalla.

Huomenlahjaperinne jäi käsittääkseni melko pitkäksi aikaa unholaan, mutta voisi sanoa, että siitä on tullut jälleen uusi trendi. Irlannissa tälläistä perinnettä ei tunneta, ja Killian olikin moisesta lahjonnasta aivan äimissään. Todennäköisesti hän ehtii unohtaa moisen lahjan hankkimisen, mutta se hänelle suotakoon anteeksi. Minä sen sijaan olen jo hankkinut hänelle nimittäin lahjan. Tai no, tarkemmin sanottuna, ystäväporukkani on hankkinut Killianille lahjan! 


Kaasoni S tuli yksi päivä kylään, ja kertoi, että ystäväporukkani on jo ostanut meille häälahjan, mutta vain minä saan nähdä sen. Sitten S ojensi minulle kortin, jossa kerrottiin, että tämä kortti oikeuttaa sinut huomenlahjakuvauksiin. Takana oli teksti "Nainen on kauneimmillaan morsiamena, se on syytä ikuistaa". Olin todella otettu ja liikuttunut. Olin kertonut kaasoilleni haaveestani otattaa huomenlahjakuvat, mutta minua esti kaksi asiaa: raha sekä jännitys. Ystäväni poistivat ensimmäisen esteen, ja minulle jäi jäljelle enää ylittää tuo toinen.  
 
Jos olet kuullut huomenlahjasta, olet varmasti myös kuullut huomenlahjakuvista. Ne ovat usein melko intiimejä kuvia, joissa tuleva morsian esiintyy yleensä melko vähäisissä, ylellisissä alusvaatteissä. Tästä ajatuksesta jännityskin sai alkunsa. En ole yleensä erityisen luonnollinen kameran edessä, saati, että minulla olisi kokemusta alusvaatteisillani "keikistelystä" tuntemattoman ihmisen napsiessa minusta kuvia. 

Minun huomenlahjakuvauspakettiin kuului hiukset, meikki, kuvaukset ja digimuotoiset kuvat. Kuvaajaksi tytöt olivat valinneet naisen nimeltä Anrietta Kuosku. Hänellä on viihtyisä ja lämmintunnelmainen studio Tampereen Vuoreksessa. Kuvauspäivänä saavuin melko jännittyneenä studiolle, jossa sain mahtavan vastaanoton skumpan ja herkkujen kanssa. 


Anrietalla oli kaverina stylisti, joka taiteili minulle ihan mielettömän kauniin meikin, ja lopuksi viimeisteli hiukset, jotka olin aamulla kihartanut jo huolettomille laineille. 


Anrietalla oli saatavilla valtavat määrät erilaisia asusteita (koruja, aamutakkeja, valkoisia mekkoja, kukkapantoja, huntuja yms.). Näitä olisi saanut lainata, mutta minulla kaikki löytyi omasta takaa.

Kuva: Anrietta Kuosku

Kuva: Anrietta Kuosku


Kuvaukset kestivät noin 3 tuntia meikkauksineen. Ehdin vaihtaa asua kolmesti. Valehtelisin, jos väittäisin, että minua ei jännittänyt. Jännitti ihan hemmetisti! Jännitys toki helpotti kuvauksien aikana, ja Anrietta oli todella ammattitaitoinen ja rento kuvaaja, en olisi osannut itse parempaa valita! Silti minulle jäi vähän sellainen tunne, että olin kuvauspäivänä hieman "jäässä".  Harmittelin itsekseni, että mitäköhän kuvista mahtoi tulla. 

Sain kuvat sitten viikko kuvausten jälkeen, ja melko turha se pelko lopulta oli. Kuvissa näytin yllättävän rennolta ja luonnolliselta, ja kyllä sieltä muutama wa-wa-wuum-kuvakin löytyi, haha. Parhaimmillaan siis huomenlahjakuvaus voi olla hyvinkin voimaannuttava kokemus. Suosittelen!

Kuva: Anrietta Kuosku

xox


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti