maanantai 4. huhtikuuta 2016

Lontoossa hääpukuostoksilla, osa 2/2

Kerroin Lontoon hääpukuostoskertomukseni 1. osassa tiistain seikkailuista, ja nyt siis keskiviikon ja torstain pariin. :)



Keskiviikko


JS Couture


Olimme varanneet sovitusajan keskiviikolle ihan "oikeaan" hääpukuliikkeeseen nimeltä JS Couture, koska olin kuullut, että heillä on upea valikoima mahtavia pukuja. Haasteena tässä tietenkin oli se, että jos löytäisin puvun ko myymälästä, olisi sen ostaminen sieltä ihan tavattoman hankalaa. Heillä ei myydä sovituskappaleita, joten puku pitäisi tilata, ja sitten lentää se Lontoosta hakemaan, ja mahdollisesti vielä korjauttaakin se myymälän kautta. Puvulle tulisi siis aivan hullusti hintaa. Olinkin pyytänyt R:ää perumaan koko sovituksen, että en sitten ihastuisi mihinkään mitä en voi saada. R kuitenkin paljasti tiistai-iltana, että hän oli unohtanut perumisen. Tiistain kokemusten jälkeen mulla oli sellainen fiilis, että mennään nyt sitten kaikki mahdolliset puvut läpi kun ei tästä kerran mitään tunnu tulevan, heh. Niinpä siis suuntasimme R:n ja Lontooseen edellisiltana lentäneen tulevan anoppini kanssa kohti JS Couturea.

Minulle jäi liikkeen palvelusta todella ristiriitainen fiilis. Sovitus alkoi tosi kummallisesti, koska myyjä ei kysynyt minulta oikeastaan mitään. Ei minkälaiset häät on tulossa, ei mikä on budjettini, tai minkätyylistä pukua etsin. Hän vain kehotti meitä katselemaan läpi pukuja, ja nostamaan esiin sellaiset, joita haluaisin sovittaa. Mekoissa ei ollut hintalappuja, joten kysyin sitten, että mikäköhän pukujen hintahaarukka mahtaa olla,, Myyjä sanoi, että 800 eurosta 8000 euroon, mutta katsele vaan niin mietitään sitten. Tuntui tosi tyhmältä selata läpi pukuja jotka voisivat olla 8 kertaisia budjettini suhteen! Yllättäen kuitenkin esiin vetämäni puvut eivät menneet ihan hirveästi yli budjetin.

Jokaikinen puku jota sovitin, oli aivan mielettömän kaunis. Myyjä sujautti mut pukuihin muutamissa sekunneissa, ja hän osasi kiristää ne hakasilla ja neuloilla niin taitavasti, että jopa 3 kokoa isommat puvut näyttivät istuvan kun hansikkaat. Pari pukua oli aivan ylitse muiden. Molemmat olivat Blue by Enzoanin mallistoa. Toisen puvun kohdalla tuleva anoppi ja bestman tirauttivat jopa kyyneleet, mitä en todellakaan odottanut. Itsekin siinä hieman herkistyin kuin näin itseni ensimmäistä kertaa ikinä huntu päässä. Minä, joka en olen koko ajan ajatellut, että minähän en kyllä varmaan huntua laita... Hihkuin siinä kun mikäkin pikkutyttö prinsessaleikeissään, että "I LOOK LIKE AN ANGEL!" :D 

Nämä kaksi pukua jäivätkin kummittelemaan mieleeni. Haluaisin kuitenkin kokeilla useampia kyseisen suunnittelijan pukuj. Pukuja yhdisti keveys ja ilmavuus, ja tuntuivat päällä ihanan silkkisiltä. Keveydestä huolimatta niissä oli sisäänrakennetut tukiluut vyötäröllä, joten ne toivat kauniisti vyötärön esiin. Huomasin, että selkeästi minulla täytyy olla sellainen mahdollisimman vyötäröä korostava malli. Myyjä oli myös samaa mieltä. Se olikin aika hulvaton tilanne, kun siinä pelkillä alkkareilla seisoskelin myyjän edessä, ja hän mittaili mua päästä varpaisiin ja hoki vähän liiankin monta kertaa, että "You are so straight. You have no waist, and no hips!" :D Myyjällä oli muutenkin aika kuolemattomia kommentteja. Kuten se, että voisin lopettaa kahvin juonnin vuodeksi, niin voisin ostaa yhden parin tonnin mekon mitä se esitteli. Aika paljon saa kyllä kahvia juoda, että tuo matikka pitäis paikkansa!

En siis tilannut kumpaakaan puvuista ko myymälästä, koska en ollut valmis siihen säätöön mitä se toisi mukanaan. Lisäksi pieni googlettelu paljasti että kyseistä mallistoa myydään Suomessa huomattavasti edullisemmin. Sain kyllä vahvan päähänpinttymän siitä, että haluan puvun kyseiseltä suunnittelijalta. Loppupäivän olin yhtä hymyä, koska nyt tiesin, että on olemassa pukuja, joissa voisin paitsi tuntea itseni kauniiksi, myös ennenkaikkea morsiameksi! Kökköä, että myymälässä oli valokuvaaminen ehdottoman kielletty, joten kuvamateriaalia ei valitettavasti löydy.


Topman



Iltapäivällä kävimme katselemassa sulholle pukuja, ja seuraan liittyi myös K:n Lontoossa asuva "groomsman", eli sulhasmieskö se sitten on suomeksi. Tuumailimme kaikessa rauhassa pukuja Topmanin miesten osastolla, kun myyjä ehdotti, että tulkaahan yläkertaan Personal Shoppingiin niin voivat palvella meitä paremmin. Mentiin sitten, kun ajateltiin, että helpommalla päästään, kun ei tarvitse itse kantaa kokoja sovituskoppiin. Yläkerrassa olikin sitten täyspalvelu, ja meidän koko seurue sai ilmaisia juomia, olutta, kokista, ja pientä syötävää. Siellä me sitten vedettiin Brooklyn Alea kun K sovitteli pukuja, ja myyjät hakivat hänelle soviteltavaa toisen perään. Tietenkin ihmeteltiin, että mikäköhän juju tässä on, mutta myyjät vakuuttivat, että ostopakkoa ei ole, ja heillä on "coolest job ever". K ei löytänyt täältä pukua, koska ne olivat kaikki liian tiukkoja hänen pyöräilyreisille... ;) Mutta hauskaa meillä oli! 




Siinä sitten Topmanissa saaduissa kivoissa iltapäivähiprakoissa käytiin myös toisessa, ihan kunnollisessa pukuliikkeesä, missä sitten alkoikin jo näyttää paremmalta. Emme olleet kuitenkaan tässä pukuasiassa vielä tositarkoituksella liikkeellä, mutta oli kyllä mukava nähdä esimakua miltä K mahtaa hääpäivänä näyttää. 

Ja hei, kaupungilla pyöriessä törmäsin myös aivan huikeisiin hääkenkiin morsiamella joka etsii jotain "hieman" erilaista...

Irregular Choicen huikeat hääkengät. 


Torstai



WED2BE



Torstaista nyt sitten loppuun ihan lyhyesti. Meidän oli tarkoitus mennä aamupäivästä Swoon- nimiseen hääpukumyymälään ja iltapäivällä paikkaan nimeltä WED2BE. Oltiin kuitenkin kaikki tosi väsyneitä, ja peruttiin tuo aamupäivän aika. 

WED2BE:ssa käytiin, mutta siitä ei oo kyllä lapsille kertomista. Kokeilin paria hassua pukua, mutta olin niin poikki koko touhusta, ja tiesin heti että en sieltä pukua löytäisi, että unohdin tyystin ottaa kuviakin! Tiivistetysti TODELLA iso valikoima isoja pukuja etenkin muodokkaammille tytöille. Pienemmissä koissa valikoima oli tosi minimaalinen, mutta kuulemma se vaihtuu koko ajan. Hinnat olivat myös todella edullisia, joten jos hyvä tsäkä kävisi, niin saattaisi tehdä löytöjä! Palvelu oli myös todella ystävällisistä. 

London in a nutshell


Tiivistetysti on pakko sanoa, että oli aivan huikea reissu. En löytänyt pukua, mutta tiedän nyt paremmin, että mitä puvultani haluan, ja mitä ehdottomasti en halua. Eikö se ole melkein kuin puoli voittoa? 

2 kommenttia:

  1. Juu, sitte ku viälä vaan löytyis suomesta järkevän hintasena just Se puku :) u can do it hun!

    -L

    VastaaPoista